Syömishäiriökokemus

Ymmärrykseni syömishäiriöiden luonteesta ja sydämeni kutsumus tehdä tätä työtä juontaa omista kokemuksistani. Olen itse käynyt läpi elämäni kannalta varsin käänteentekevän syömishäiriöprosessin.

Seitsemäntoistavuotiaana siihen asti varsin mielekäs elämäni kääntyi uuteen suuntaan. Sairastuin syömishäiriöön tipahtaen yllättäen omasta kyydistäni. Edellytykset helpommalle vaihtoehdolle olivat päällisin puolin hyvät, olin nuori, viehättävä neitonen, jolla oli ystäviä, tanssitaitoa, riittävää opiskelumenestystä, terveyttä jne.

Syömishäiriön kehkeytymiselle sain aluksi johdatusta naistenlehdistä. Huomioni kääntyi terveellisyyteen. Terveys oli kuvattu houkuttavilla visuaalisilla tunnelmilla ja selostettu elämäntapaohjeilla. Näistä viehättävistä ohjeista tuli kädenkäänteessä uusi, jopa poikaystävän ohittava mielenkiinnon kohde. Ehdin siinä yhden kevättalven keräillä erilaisia terveellisiä elämäntapaohjeita ja huolellisesti otin niitä myös käyttöön. Toiminta alkoi saada hyvin pikkutarkkoja piirteitä. Söin terveellisesti, liikuin ja tanssin yhä enemmän, ja siinä, syömishäiriön alkuvaiheelle tyypillisessä ”hurmoksessa” arvomaailmani alkoi vauhdilla kehittyä epäterveeseen suuntaan. Olin omaksunut elämäntapaohjeita, joissa tietämättäni oli vain pienenpieni siivu siitä mitä ihminen terveydekseen tarvitsee. Tiedonlähteenäni ei ollut vanha viisas opettaja, vaan taloudellista voittoa tavoitteleva kulttuuri. Aluksi koin vain tekeväni kuten esitetty ihanne kannusti. Mahdollisimman paljon liikuntaa, aina ja missä vaan, ja madollisimman vähän ruokaa, etenkään rasvaa ja sokeria, joita ei koskaan eikä missään. Ymmärsin vasta myöhemmin, että olin käsittänyt terveyden tarkoittavan laihuutta, rasvattomuutta ja tehokasta suorittamista. Lähdin kulkemaan ihanaa onnen polkua, mutta todellisuudessa olin terveysajattelun mustalla, kapealla ja kireällä kujalla. Kevään elämäntapamuutokseni tulosta kutsutaan myös nimellä ortoreksia, sairaalloinen terveellisyyden pakkomielle. Sairastuin ”terveellisen ruokavalioni” tuottaman aliravitsemuksen kynsissä pian anoreksiaan. Silloin peli oli menetetty tälle itseään ylläpitävälle pahenevalle kierteelle.

Syömishäiriön syyt ovat aina laajalla. Minuakaan eivät sairastuttaneet naistenlehdet, vaan oman persoonallisuuteni herkkyyksien, tunteiden ja ongelmien käsittelytaitojen, itsevarmuuden ja realististen elämänmallien puutteet. En osannut käsitellä niitä kokemuksia joista piti kasvaa ja jäin pahasti syömishäiriöisen vaihtoehdon vangiksi. Syömishäiriö vääristi realismia ja oli rankka pelikaveri. Kuvasin silloista tunnelmaani ravihevosena, jonka katse on rajattu näkemään vain yhteen suuntaan, ravaamaan äärimmäistä vauhtiaan eteenpäin, antamatta tilaa vapaudelle, tuntemattoman ohjastajan piiskatessa selkää... joka paikkaan sattui niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Selviytyminen oli mielenkiintoinen prosessi. Sain apua ihmettelyistä ja ympäristön varovaisuudesta huolimatta kohtalaisen nopeasti. Ystävän kehotus ja päättäväinen terveydenhoitaja saivat ammattiapua ympärilleni. Sain syömishäiriööni sekä avo- että sairaalahoitoa pääkaupunkiseudun julkisen tahon hoitoyksiköissä. Tärkein oli jakso Lapinlahden sairaalan syömishäiriöitä hoitavalla osastolla. Hyvin vaikea, mutta järeän ympäristön ansiosta turvallinen aika, jota kutsun varsinaisen paranemisen sijaan onnistuneeksi katkaisuhoidoksi. Se oli ympäristö, jossa oli pakko pysähtyä katsomaan millainen tunnehyöky on kaiken syömishäiriöisen käyttäytymisen alla. Oireet ”otettiin pois” ja jäljelle jäi valtavan vaikeilta tuntuneita tunteita, joita sitten kahlasin lävitse sairaalan suojissa. Tutustuin toden teolla itkemisen ja ahdistuksen maailmaan. Sain syömishäiriötoimintani tilalle muuta mielekästä kuten taideilmaisuun ja kädentaitoihin liittyvää ohjelmaa. Noin vuoden kesti ammattiauttajien tukema työskentely ulos onneni sairastuneista harhakuvista ja nälkiintyneestä maailmasta.

Tämän jälkeen parasta tervehtymiselleni oli oman elämän seikkaileminen, itsekseen eteneminen sinne mikä tuntui omalta. Löysin vähitellen uusia vaihtoehtoja sille ajatus- ja arvomaailmalle joista syömishäiriöinen elämäntapa syntyi. Olennaisin jakso muutokseni polulla oli kansanopistovuosi Luovan elämäntaidon linjalla, jossa sain kokemuksia erilaista vaihtoehtoisista tavoista elää ja hoitaa itseään. Terveellisyys kuului pääteemoihin, se kiinnosti minua edelleen, mutta nyt opettajinani olivat ne ”vanhat ja viisaat”. Luonnollisuuteen keskittyminen tasapainotti elämää. Tämä vuosi aloitti joogan, josta kerron Sinulle lisää joogapolku -kappaleessa.

Syömishäiriöstä tervehtyessä joustaminen, heittäytymisen ja luottamisen merkitys sekä tasapainoisen elämäntaidon oivaltaminen kasvoivat. Mielen ahdingon nähtyäni elämääni ohjaava arvomaailma sai aivan uutta, etenkin median valtavirrasta poikkeavaa luonnetta. Tietysti syöminen ja rentoutuminen olivat tervehtymisen tärkeimpiä tekijöitä – oli hienoa oppia lepäämään, syömään vapautuneesti ja nauttien, ja tuntea aitoa energiaa. Tiedäthän miltä tuntuu, kun on kova nälkä? Syömishäiriön nälkiinnyttämä tunne on kuin tuo, mutta potenssiin 10 ja päättymätön, päivästä, viikosta, kuukaudesta toiseen. Siitä irrottautuminen oli haasteellista, mutta seuraukset puhuivat puolestaan. ...aivot toimii, mieli ja keho rauhoittuu, ilo lisääntyy ja jatkuva paleleminen loppuu... Henkinen elämänvoima, ilo ja luovuus hintana kehon kontrollista on liian kallis uhraus. Henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin merkityksiä ei voi lukita tärkeysjärjestykseen, yksisilmäinen elämäntyyli kumman tahansa suhteen kahlitsee luonnollisen viisauden, äärilaidalla katoaa elämä.

Liityin keväällä 2004 Syömishäiriöliitto SYLI:in. Syömishäiriöaihe alkoi silloin palata elämään uudella tavalla. Olin pitkään kokenut tarpeelliseksi jakaa kokemustietoa syömishäiriöistä ja selviytymisen mahdollisuuksista. Perustin SYLI ry:n opastuksella liiton perinteen mukaisen syömishäiriöön sairastuneiden vertaistukiryhmän Jyväskylään, ja toimin ryhmänohjaajana kaksi vuotta. Ryhmä opetti paljon yksilöllisistä kokemuksista syömishäiriön maailmassa. Oli arvokasta saada jakaa näitä tunteita ja oivalluksia. Mitä enemmän sain ammattiosaamista sosionomiopinnoistani, sitä enemmän kasvoi mielenkiintoni toimia työssäni syömishäiriöiden parissa. Opintojeni loppupuolella suunta oli jo selvä. Tein päättötyöni syömishäiriöiden avunsaannista. Vaihtoehtoja syömishäiriöaiheen parissa työskentelyyn ei palvelutarjonnassa ja työpaikkarintamalla Helsinkiä ja muutamaa muuta vaihtoehtoa lukuun ottamatta liioin ole saatavilla. Siksi Lindamaria kehittyi.



Kirjoitin oman tarinani antaakseni Sinulle kannustusta ja rohkeutta luopua syömishäiriöstä. Sinun selviytymistarinasi on mielenkiintoinen, meille kaikille jotain uutta ja opettavaista.