Syömishäiriö - Mistä on kyse?

Syöminen on meille jokapäiväistä toimintaa ja häiriiintynyt syöminen on usein merkki jostain muusta elämässä syntyneestä epätasapainosta. Kuten on elämässä ulottuvuuksia, on olemassa myös useita riskitekijöitä ajautua syömishäiriöön. Syömishäiriöön sairastuminen on prosessi, joka laukeaa monien asioiden summana ikäänkuin ongelmien ratkaisukeinoksi. Kyse on ennen kaikkea psyykkisistä ongelmista. Ihminen tarvitsee turvaa ja selkeyttä, maailma tuntuu liian vaikealta, jolloin syömishäiriö kaventaa maailman turvalliselta tuntuvaan uomaan. Oireille on tilaus ja tarve, eivät ne syyttä kenellekään synny. Syömishäiriö on kuitenkin petollinen helpotus, ei terve ja kestävä ongelmien ratkaisutapa, vaan hyvin vaarallinen käyttäytymisen häiriö.

Rajanveto sairauden ja terveyden välille on paitsi sairastuneen itsensä myös ulkopuolisten mielestä vaikeaa. Syömishäiriöisessä käyttäytymisessä esimerkiksi esiintyy usein myös kulttuurissamme varsin arvostettuja ja oikeaoppisia kykyjä ja toimintatapoja kuten hoikkuus, syömisen hallinta, liikunnallisuuus, järkevyys ja kunnianhimoisten tavoitteiden saavuttaminen. Sairastuneet ovat lahjakkaita henkilöitä ja syömishäiriöinenkin toiminta näennäisen järkevää. Syömishäiriö on kuitenkin sairaus, koska sen edetessä henkilö ei enää itse hallitse käyttäytymistään, hän ei voi halutessaan joustaa tai muuttaa käytöstään, vaan on pakonomaisen käyttäytymisen ja hallitsemattomien tunteiden kierteessä. Sairauden edetessä toiminta näyttäytyy enenevissä määrin myös ulospäin hämmentävän järjettömänä. Usein ulkopuolisten on vaikea ymmärtää, miksi niin älykäs ihminen toimii näin…

Syömishäiriöitä voidaan jakaa neljään eri päätyyppiin: Anoreksia nervosa (laihuushäiriö), bulimia nervosa (ahmimishäiriö), ortoreksia (pakonomainen terveellinen syöminen) ja BED (binge eating disorder, ahminta- ja ylensyöntihäiriö). Yleistä on, että sairastuneella on joidenkin näiden yhdistelmä, sekamuotoinen syömishäiriö, tai syömishäiriö joka ei täytä selkeästi minkään diagnoosin kriteerejä, jolloin puhutaan epätyypillisestä syömishäiriöstä. Tämä seikka sekä se, että syömishäiriötä on syytä hoitaa heti oireilun alkuvaiheessa, on hyvin tärkeää ottaa huomioon. Ei ole väärin pyytää apua heti käyttäytymisen muututtua, sillä tiedämme kuinka vaarallista on antaa oireilun edetä - se ottaa vähitellen vallan koko ihmisen elämästä. Perinteiset diagnostiset kriteerit ovat usein syömishäiriöiden varhaisen ehkäisyn ja hoitamisen este. Diagnoosikeskeisyyden ongelma on, että odotetaan usein liian pitkään avuntarpeen toteamista.

Syömishäiriöissä ei ole kyse staattisesta sairauden muodosta. Vaikeaa ongelmien huomaamisesta tekee juuri se, että häiriön kulku on dynaamista ja moniulotteista. Henkilön syömishäiriö on voinut kehittyä pitkän aikaa, useiden syömishäiriöiksi luettavien määritelmien yhdistelmäksi, ja syömishäiriön oireet vuorottelevat ja vaihtuvat johtuen monista tekijöistä.